Ei joulua ilman takkaa
Mitä olisi joulu ilman takkaa? Harmaata ja ikävää, tylsyyttä ilman taianomaisuutta ja säihkettä. Kuvittele, millainen olisi jouluaatto ilman taianomaista hohdetta, joka valaisee väsyneet, mutta onnelliset pienokaiset, äidin, joka on saanut viimeinkin hengähdystauon sekä isän, joka istuu lempituolissaan lukien rikosromaania ja herkutellen marsipaanilla. Takka on joulun keskipiste.
Sen loiste heijastuu samppanjalaseista, kullasta ja kimalluksesta tai vanhoista kuparipannuista pienessä, nokeentuneessa keittiössä, kun nietokset täyttävät laaksot, jotta joulupukin reki voi laskeutua pehmeästi Petteri Punakuonon näyttäessä tietä. Eivätkö valjakon kellot kuulu?
Joulupukki ja takka ovat saman asian kaksi puolta. Miten hän joutui savupiippuun ja oppi tämän tempun niin hyvin, että jopa itse Marilyn Monroe pyysi häntä "hurry down the chimney tonight" Santa Baby -laulussaan? Kukapa ei haluaisi tupsahtaa savupiipusta alas kuultuaan tuollaisen kutsun?
Joulupukki on mestari delegoimaan
Joulupukki ei ollut ensimmäinen, joka jakoi lahjoja savupiipun kautta, mutta tämä on salaisuus. Häntä edelsi hollantilainen pyhimys Pyhä Nikolaus. Hänellä oli apulainen nimeltään Zwarte Piet, jonka saman alan kollega oli ritari Ruprecht Saksassa ja Père Fouettard Ranskassa. Viimemainittu tosin oli hänen kilpailijansa. Ajat olivat vaikeat. Kun Pyhä Nikolaus taputti kilttien lasten päätä, apulaisen tehtävä oli antaa tuhmille lapsille risusta. Työ oli fyysisesti vaativaa, koska piti laskeutua savupiippua pitkin alas antamaan lahjat.
1700-luvulla alankomaalaiset veivät jouluperinteen mukanaan Uuteen Amsterdamiin, josta alettiin myöhemmin käyttää nimitystä New York. Tämän tarinan inspiroimana kirjailija Washington Irving loi vuonna 1809 myytin Pyhästä Nikolauksesta, joka kiitää ilmojen halki porojen vetämässä reessä. Tarina levisi kulovalkean lailla. Pian Pyhästä Nikolauksesta oli tullut Santa Claus eli joulupukki. Apulainen unohtui jonnekin, joten joulupukin oli itse laskeuduttava alas piippua pitkin. Satoja vuosia vanhan perinteen valossa on helppo ymmärtää, että takka ja joulu ovat saman asian kaksi puolta. Ajattelepa niitä miljoonia, jotka toiveikkaina ovat ripustaneet sukan ja odottaneet jännittyneinä, mitä siihen yöllä tulee. Marilyn Monroe oli vain yksi heistä!
Joulutunnelmaa vuodesta 1984
Muurarimestari Morten Henriksen perusti Nordpeisin iloisen 1980-luvun puolivälissä. Ajatuksena oli antaa kaikille mahdollisuus katsella elävää tulta jouluaattona, ei pelkästään niille varakkaille, joilla on suurissa omakotitaloissaan valtavat takat. Modernisti muotoillut ja hinnaltaan edulliset kamiinat ja takat menestyivät. Nykyään nämä puhtaasti palavat kamiinat ja takat ovat Norjan suosituimpia.
Jos haluaa tehdä kuten Marilyn eli parfymoida itsensä Chanel No. 5:llä, sytyttää takkaan tuli ja odotella joulupukkia Tiffanyn toivomuslista kädessään, pääsee paljon halvemmalla. Täältä löydät kamiinoita ja takkoja, jotka tuovat tullessaan joulun tunnelman kotiisi.
Perinteistä joulunviettoa elävän tulen äärellä:
- Portviiniä liekkien loisteessa. Osta suuri Stilton-juusto, koverra keskelle syvennys ja kaada siihen hieman portviiniä. Lisäksi tarvitset toisen lasin. Nautitaan tulen äärellä
- Vaahtokarkit. Lapsista on mukava istua yöpuvuissaan nauttimassa kullankeltaisia, rapeita ja syntisen makeita vaahtokarkkeja. Vaihtoehto makeisille: kokeile kastanjoita
- Onko sinulla koira? Tee koiran kanssa pitkä lenkki metsässä. Kun palaat takaisin, levitä lampaannahka kamiinan eteen. Arvaapa ketä alkaa väsyttää ja kuka heittäytyy vaakatasoon?
- Aamiainen tulen äärellä! Kata tänä vuonna jouluaamiainen takan ääreen. Siinä on mukava istua pitkään
- Ja sitten kaikkein tärkein. Jouluaattoiltana: ripusta joulusukat takan pellin varteen tai niitä varten tarkoitettuihin koukkuihin. Seuraavana aamuna on mukava iloita. Siinä on jotain taianomaista! [Linkki: Joulusukkavinkkejä]
Kerrottakoon lopuksi, miksi jotkut eivät usko joulupukkiin. Heillä ei ole takkaa!
